Riverflowers Acasia                 ”Cara”                    

s. 14.6.2006

k. 24.12.2007

 

Historia:

Mimmin jälkeen olimme muuttaneet remontoimaamme omakotitaloon Espoossa. Talossa oli tilaa myös koiralle. Ensimmäisenä kesänä pennun hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Minna oli soittanut muutamalle kasvattajalle, mutta kaikki pennut oli varattuja. Joel alkoi sitten heinäkuun lopussa 2006 soittamaan lähellä olevia kasvattajia läpi ja kuinka ollakaan Turunväylän toiselta puolelta löytyi kasvattaja, jolla oli vielä yksi tiikerinarttupentu vapaana. Säntäsimme tapamme mukaan lähes heti katsomaan pentuja ja olimme heti myytyjä. Kun kasvattajat lupasivat myydä pennun meille, olimme todella onnellisia. Cara kävi meillä kylässä ennen luovutusikää ja oli oikein rohkea ja topakka pentu. Cara nimi tulee kennelnimestä Riverflowers Acasia = Rakas eli italiaksi Cara.

 

Terveys:

Cara ei käynyt virallisissa lonkkakuvissa. Sydän Caralla oli todella vahva ja terve, se tutkittiin ultralla. Cara oli käynyt eläinlääkärillä vainsirutuksessa ja rokotuksissa. Joulukuussa 2007 Cara alkoi kuitenkin vähän laihtua ja yskiä. Minna vei Caran päivystykseen Soukan pieneläinklinikalle, josta kehotettiin sydäntutkimuksiin Espoon Eläinsairaalaan. Anders Eriksson tutki Caran sydämen, mutta sydämestä ei löytynyt mitään vikaa. Cara sai antibiootteja, yskänlääkettä sekä nesteenpoistajaa. Nämä lääkkeet eivät tehonneet, joten uusintatutkimuksissa todettiin parhaaksi ottaa keuhkoista ohutneulanäyte eli biopsia. Biopsian jälkeen joulukuun puolivälissä Cara meni todella huonoon kuntoon. Se ei halunnut syödä juuri mitään. Minna sai kuitenkin Caran houkuteltua syömään ja seuraavat päivät sujuivatkin paremmin. Sitten tuli huonoja uutisia, biopsiaei ollut onnistunut, joten se pitäisi tehdä uudestaan. Emme olleet kovinkaan iloissamme tästä, koska jouluaattoon oli vain muutama päivä ja biopsia tehtiin perjantaina 22.12.2007. Cara oli taas tosi huonona operaation jälkeen. Lauantaina 23.12. se oli niin huonona, että lähdimme pieneläinklinikalle. Pitkän odottelun jälkeen emme päässeet sisään, joten päätimme vaihtaa paikkaa Espoon Eläinsairaalaan, missä oli alkanut päivystys. Anders Eriksson tuli varta vasten töihin auttamaan Caraa. Cara nesteytettiin ja se pääsi kotiin. Kotona yritimme kaikki kolme nukkua takkahuoneen matolla ja syöttää Caraa tunnin välein. Yö oli levoton ja aamupäivällä totesimme, että on taas pakko lähteä pieneläinklinikalle. Nyt emme joutuneet odottamaan kauaa. Pääsimme vastaanotolle, missä meitä palveli ihana norjalainen eläinlääkäriGisle Sjöberg. Cara otettiin tehohoitoon ja me lähdimme joulun viettoon Minnan vanhemmille. Juuri ennen ruokailua saimme soiton eläinlääkäriltä, joka sanoi tilan huonontuneen ja suositteli Caralleeutanasiaa, syynä useamman sisäelimen samanaikainen vaurio. Suostuimme tähän, mutta halusimme olla itse paikalla. Ajoimme Viikkiin hyvästelemään rakkaan koiramme. Cara haudattiin Mimmi-siskon viereen Sirlaxiin joulupäivänä. Kaksi viikkoa Caran kuoleman jälkeen saimme tulokset toisesta biopsiasta. Siitä selvisi, että Caralla oli valkosolusyöpä, eikä sitä olisi voinut millään parantaa.

 

Näyttelytulokset:

Aika

Paikka

Tuomari

Luokka

Tulos

25.2.2007

Kaapelitehdas

Hannele Jokisilta

pentu

2./KP

20.5.2007

Malmi

Rafael Alcrudo (Portugali)

juniori

4./ERI

1.7.2007

Karjaa

Rajko Rotner (Slovenia)

juniori

1./ERI/SERT (PN2)

12.8.2007

Tuomarinkylä

Maret Kärdi (Viro)

juniori

1./ERI/SERT/ROP (PN1)

26.8.2007

Tervakoski

Paavo Mattila

juniori

1./EH

28.10.2007

Lahti

Zlatko Kraljic (Kroatia)

nuori

3./ERI

 

Luonne:

Caralla, kuten kaikilla muillakin koirillamme, oli todella hieno luonne. Cara on ollut koiristamme se, joka on kärsinyt eniten eroahdistuksesta. Tämä näkyi mm. syötyinä kenkinä, sohvana, ovenkarmeina, seininä, rappusina, ovina jne. Cara oli myös todellinen ”Houdini”. Cara jäi alakertaan odottamaan, kun olimme töissä, mutta lapsiporteista huolimatta Cara löytyi usein yläkerrasta. Cara oli hyvä uimari, kiipeilijä ja pallon noutaja. ”Caravaanari-Caravaanija” oli kaikkien kaveri – ihmisten ja muiden koirien. Caran lempipuuhaa oli vaania rappusten yläpäässä Minnaa, joka kiipesi rappusia ylös ja ”hyökätä” sitten Minnan kimppuun. Cara oli myös aikamoinen sylikoira. Syliin piti päästä missä vain ja milloin vain. Cara menestyi erinomaisesti näyttelyissä, varsinkin Joelin esittämänä. Minnan kanssa Cara oli kerran kehässä ja silloin tuomarilta tuli kommentti ”Too much dog for you!”. Cara saavutti nuoresta iästään huolimatta kaksi serttiä ja oli kerran ROP. Cara rakasti vapaana juoksemista metsässä ja mökillä. Cara pysyi vapaana aitaamattomalla pihallamme, mutta mökillä Cara teki välillä turhan pitkiä omia lenkkejä.

 

”Hän tanssi kanssa enkeleiden, tanssi pienen tanssin, vaan tiedän, etten koskaan voi häntä unohtaa. Kun suljen silmät, niin hän on täällä taas, ja taas voin nähdä jokaisen askeleen. Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa, voin tuntea sen kaiken uudelleen. Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden, tanssi pienen tanssin, lähti näytöksensä jälkeen kuin tulen liekki vaan. Hän tanssi kanssa enkeleiden, vain yhden valssin, vaan tiedän, etten koskaan voi nähdä kauniimpaa.”

Lyrics by Jussi Hakulinen